Naisena Suomen eurheiluskenessä

Kuva: Me Naiset / Piia Arnould

Me Naiset haastatteli mua osana artikkeliaan “Naiset kertovat, miten seksismi jyllää pelialalla –nörttimaskuliinit käskevät olemaan hiljaa ja menemään keittiöön” ja tästä inspiroituneena halusin kirjoittaa aiheesta.

Tehdään alkuun selväksi, että naisten kokema kommentointi ja suoranainen syrjintä peleissä ja muualla onlinessa on edelleen valtava ongelma. Se toimii esteenä naisille peli- ja eurheilualan ammattilaisiksi siirtymisessä, kun harrastepelaamisessa vastaanotto on usein niin totaalisen ulkopuolelle sulkevaa.

Mä en kuitenkaan tiedä, oonko mä niin omassa kuplassa, että en osaa kuvitella sellaista 25-44v naista (Me Naisten kohderyhmä) jolle naisten ja tyttöjen kokema kommentointi ja syrjintä olisi uusi asia ja varsinainen uutinen. Siksi mua vähän mietityttää tuo artikkelin tulokulma. Joo, jutussa tuodaan ansiokkaasti esiin kipeitä epäkohtia mutta jossa samalla vahvistetaan sitä stereotypiaa, että peli- ja eurheiluala olisi naisille vain pelkkää pimeyttä, syrjintää ja ahdistusta, kun se ei sitä ole.

Kuva: Me Naiset / Piia Arnould

Mun mielestä asioita pystyy parhaiten muuttamaan sisältäpäin, olemalla mukana vaikuttamassa ja vahvistamalla positiivisia toimijoita. Se on yksi syy, miksi haluan rohkaista kaikkia, myös tasa-arvoasiat omakseen kokevia mukaan pelien pariin niin harraste- kuin ammattilaispuolellekin. Kyllä, naisille vaikuttaja-asemaan pääseminen pelimaailmassa ja eurheilun parissa on edelleen vaikeampaa kuin miehille, mutta se muuttuu mun mielestä parhaiten tuomalla esiin niitä hyviä tekoja ja hyviä tyyppejä, jotka omalla toiminnallaan askel kerrallaan pyrkii tekemään tästä skenestä paremman kaikille.

Haluankin nostaa tässä esiin kaksi toimijaa, jotka on ollut mulle suurena tukena eurheiluympyröissä pyöriessä. Mä haluan korostaa, että nää ei ole ainoat tahot jolta oon saanut apua ja tukea, vaan avuliaita tyyppejä on matkan varrella ollut useita.

Teemu ”wabbit” Hiilinen

Mä tapasin Teemun eräässä pelialan tapahtumassa. Keräsin koko illan rohkeutta ja lopulta Teemun istuessa yksin, rohkaisin itseni ja istuin alas. Loppuilta menikin CS- aiheisissa keskusteluissa, joiden lomassa Teemu rohkaisi mua kokeilemaan selostamista. Enhän mä sitä siinä myöntäny, mutta selostaminen oli kiinnostanut jo pidempään ja Teemun rohkaisu oli se viimeinen tönäisy, joka sai mut lopulta kokeilemaan. Ja sillä tiellä ollaan.

Teemun ansiosta mä oon päässyt kokeilemaan siipiäni isommillakin areenoilla. Teemu on kohdellu mua tasa-arvoisesti, ja tällä tarkoitan myös sitä että mä oon saanut myös niitä samoja piikkejä, mitä Teemu välillä tykkää porukalle heittää. Teemu ei ole kohdellu mua silkkihansikkain, niin kuin hän ei kohtele ketään, ja arvostan samanvertaista kohtelua isosti. Kiitos Teemu <3

Kanaliiga & Kanaliigan poppoo

Kuten tuossa Me Naisten jutussa sivutaan, mulla on junnuna ollu vaikeuksia päästä peliporukoihin kovasta yrittämisestä huolimatta. Koin ulkopuolisuudesta sellaista yksinäisyyttä ja turhautumista, että lopulta ei enää huvittanut ja lopetin PC- pelaamisen vuosiksi.

Kanaliigassa mä oon ollu miltei Kanaliigan alusta alkaen, pari vuotta. Tästä porukasta mä oon viimein löytänyt sellaisen yhteisön jossa mä saan olla oma itseni ja oon saumaton osa porukkaa juuri omanlaisena. Joo, Kanaliigakin on miesvaltainen, mutta sillä ei oo ollu mulle sinällään mitään merkitystä koska kaikkia kohdellaan ihan vaan yksilöinä eikä sukupuolensa edustajina. Porukkaa yhdistää rakkaus peleihin ja eurheiluun, ja se riittää.

Kanaliigan parissa oon saanut puuhata niin mielenkiintoisia juttuja että vielä muutama vuosi sitten en osannut niistä edes unelmoida. Mutta vaikka ne mielenkiintoiset projektit on olleet tärkeitä, niin tärkeimpänä nostaisin kuitenkin juuri Kanaliigan ylläpidon ja ne mahtavat tyypit, joiden kanssa oon saanu paiskia hommia, heittää läppää, jakaa murheita ja meemeillä ihan vaan lapana. Kiitos teille ihan jokaiselle <3

Loppusanat

Kuva: Me Naiset / Piia Arnould

Mä en tällä kirjoituksella halua kritisoida Me Naisten artikkelia, joka tekee tärkeää työtä nostamalla peliskeneä ja sen epäkohtia keskusteluun. Mun pointti on kertoa myös tästä positiivisesta puolesta ja levittää tietoutta siitä, miten peli- ja eurheilualalla tapahtuu myös niin paljon hyvää ja miten paljon hyviä ja auttavaisia tyyppejä täälläkin on. En mä tekis tätä, jos mä en tästä nauttisi ja jos mä kokisin jatkuvasti olevani ulkopuolinen. Päinvastoin, mä oon niin kiitollinen tästä mun nykyisestä tilanteesta että mä haluan, että mahdollisimman moni muukin pääsisi kokemaan näitä samoja fiiliksiä. Mä haluan rohkaista jokaista, jota peliala kiinnostaa, kokeilemaan siipiään. Mä en sano, että tää homma olis vaan sateenkaaria ja auringonpaistetta, sillä sitä se ei todellakaan ole. Kovaa duunia ja haastetta riittää, mutta se kaikki on lopulta sen arvoista.

Kuva: Me Naiset / Piia Arnould

Jos haluat jutella aiheesta, niin jätä kommentti tai pistä viestiä (esim instasta mut löytää @laurakynt)! Ja jos vapaaehtoistyö harraste-eurheilun parissa kiinnostaa, niin Kanaliigassa sitä pääsee tekemään matalalla kynnyksellä monenlaisissa eri rooleissa. Multa saa lisätietoa 🙂


 

Mitä pelaaminen antaa

Seuraavassa lista, mitä pelaaminen voi parhaillaan antaa:

Pelaaminen:
– voi kehittää tiimityöskentelytaitoja
– voi kehittää keskittymiskykyä
– voi tuoda onnistumisen tunteita
– voi kehittää kielellistä ilmaisua
– voi kehittää negatiivisten tunteiden käsittelyä
– voi parantaa avaruudellista hahmotuskykyä
– voi parantaa vieraan kielen (englannin) taitoa
– voi parantaa reaktiokykyä
– voi parantaa sosiaalisia taitoja
– voi tuoda tavoitteellisuutta, struktuuria ja mielekästä sisältöä elämään

Lisäksi pelaamisen kautta voi löytyä elämään syviä ja merkityksellisiä ihmissuhteita, joiden kanssa jakaa myös pelimaailman ulkopuoliset ilot ja surut.

Yllä oleva lista kertoo, mitä pelaaminen on tuonut omaan elämääni. Sen perusteella mitä olen muiden pelaavien kanssa keskustellut, voi moni allekirjoittaa tuon saman listauksen. Pelaaminen on parhaimmillaan hyvin kehittävää sekä sosiaalista, mikä ei monella pelaamista stereotypisesti miettivällä tule ensimmäisenä mieleen.

Pelaaminen yhdistää ihmisiä sukupuoleen, sosiaaliseen statukseen, ikään, kulttuuriin tai mihinkään muuhunkaan kategoriaan katsomatta. En tiedä mitään muuta väylää, jossa olisi mahdollista olla niin syvästi yhteyksissä eritaustaisten, eri puolilla maapalloa elävien ihmisten kanssa. Toki pelaamisessa, kuten kaikessa muussakin toiminnassa, on mahdollisuus haitalliseen ja vahingoittavaan käytökseen. Pelaamisen potentiaali on kuitenkin niin valtava, että pyrin tekemään kaikkeni, että Suomen peliskene kasvaa ja kehittyy ja yhä useammalla olisi mahdollisuus harrastaa.

Kaikki pelaa, ihan oikeasti

Konsoli-, PC- ja mobiilipelaamisesta on edelleen vallalla vahva stereotypia – pelaamista harrastavat vain teini-ikäiset (tai vähintään lapselliset) pojat/miehet pimeissä peliluolissaan yksin, syrjäytyneenä ”oikeasta” maailmasta. Pelaaminen nähdään edelleen usein ajan haaskaamisena ja turhana, jonain sellaisena, josta tulisi päästä eroon tai ”kasvaa yli”.

Kuitenkin jo vuonna 2013 tehdyn Pelaajabarometrin mukaan digitaalisia pelejä pelaa aktiivisesti 52,5 prosenttia ja satunnaisesti 74 prosenttia suomalaisista. Miehet ja pojat ovat vain hieman aktiivisempia pelaajia kuin naiset ja tytöt. Keskimäärin digitaalisten pelien pelaaja on 37-vuotias. Trendi on pelaajamäärissä ollut jatkuvasti nouseva.

Pelaamisen lisäksi e-penkkiurheilun suosio on myös kasvanut jatkuvasti, niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Sponsor Insightin vuonna 2019 tekemässä tutkimuksessa selviää, että esport saavuttaa jatkuvasti muiden urheilulajien suosiota Suomessa, ja on itse asiassa jo suosituin penkkiurheilulaji 18-29 vuotiaiden miehien keskuudessa. (kyllä, jopa suositumpaa kuin jääkiekko).

Miksi siis pelaaminen on yhä usein tabu? Miksi pelaamista halveksutaan, kun ainakin 3/4 suomalaisista pelaa vähintään satunnaisesti?

Vastaus näihin kysymyksiin ei ole mustavalkoinen. Vaikka syitä pelaamisen halveksumisen takana olisi mielenkiintoista analysoida, jätän sen toiseen postaukseen.