Mitä pelaaminen antaa

Seuraavassa lista, mitä pelaaminen voi parhaillaan antaa:

Pelaaminen:
– voi kehittää tiimityöskentelytaitoja
– voi kehittää keskittymiskykyä
– voi tuoda onnistumisen tunteita
– voi kehittää kielellistä ilmaisua
– voi kehittää negatiivisten tunteiden käsittelyä
– voi parantaa avaruudellista hahmotuskykyä
– voi parantaa vieraan kielen (englannin) taitoa
– voi parantaa reaktiokykyä
– voi parantaa sosiaalisia taitoja
– voi tuoda tavoitteellisuutta, struktuuria ja mielekästä sisältöä elämään

Lisäksi pelaamisen kautta voi löytyä elämään syviä ja merkityksellisiä ihmissuhteita, joiden kanssa jakaa myös pelimaailman ulkopuoliset ilot ja surut.

Yllä oleva lista kertoo, mitä pelaaminen on tuonut omaan elämääni. Sen perusteella mitä olen muiden pelaavien kanssa keskustellut, voi moni allekirjoittaa tuon saman listauksen. Pelaaminen on parhaimmillaan hyvin kehittävää sekä sosiaalista, mikä ei monella pelaamista stereotypisesti miettivällä tule ensimmäisenä mieleen.

Pelaaminen yhdistää ihmisiä sukupuoleen, sosiaaliseen statukseen, ikään, kulttuuriin tai mihinkään muuhunkaan kategoriaan katsomatta. En tiedä mitään muuta väylää, jossa olisi mahdollista olla niin syvästi yhteyksissä eritaustaisten, eri puolilla maapalloa elävien ihmisten kanssa. Toki pelaamisessa, kuten kaikessa muussakin toiminnassa, on mahdollisuus haitalliseen ja vahingoittavaan käytökseen. Pelaamisen potentiaali on kuitenkin niin valtava, että pyrin tekemään kaikkeni, että Suomen peliskene kasvaa ja kehittyy ja yhä useammalla olisi mahdollisuus harrastaa.

Kaikki pelaa, ihan oikeasti

Konsoli-, PC- ja mobiilipelaamisesta on edelleen vallalla vahva stereotypia – pelaamista harrastavat vain teini-ikäiset (tai vähintään lapselliset) pojat/miehet pimeissä peliluolissaan yksin, syrjäytyneenä ”oikeasta” maailmasta. Pelaaminen nähdään edelleen usein ajan haaskaamisena ja turhana, jonain sellaisena, josta tulisi päästä eroon tai ”kasvaa yli”.

Kuitenkin jo vuonna 2013 tehdyn Pelaajabarometrin mukaan digitaalisia pelejä pelaa aktiivisesti 52,5 prosenttia ja satunnaisesti 74 prosenttia suomalaisista. Miehet ja pojat ovat vain hieman aktiivisempia pelaajia kuin naiset ja tytöt. Keskimäärin digitaalisten pelien pelaaja on 37-vuotias. Trendi on pelaajamäärissä ollut jatkuvasti nouseva.

Pelaamisen lisäksi e-penkkiurheilun suosio on myös kasvanut jatkuvasti, niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Sponsor Insightin vuonna 2019 tekemässä tutkimuksessa selviää, että esport saavuttaa jatkuvasti muiden urheilulajien suosiota Suomessa, ja on itse asiassa jo suosituin penkkiurheilulaji 18-29 vuotiaiden miehien keskuudessa. (kyllä, jopa suositumpaa kuin jääkiekko).

Miksi siis pelaaminen on yhä usein tabu? Miksi pelaamista halveksutaan, kun ainakin 3/4 suomalaisista pelaa vähintään satunnaisesti?

Vastaus näihin kysymyksiin ei ole mustavalkoinen. Vaikka syitä pelaamisen halveksumisen takana olisi mielenkiintoista analysoida, jätän sen toiseen postaukseen.